Alku

Alku on tärkein – sanotaan. Elokuvan ensimmäistä kuvaa, näytelmän ensimmäistä kohtausta ja romaanin ensimmäisiä sanoja on punnittava tarkkaan. Alun on oltava kiinnostava, herättelevä ja mukaansatempaava. Ensi metreillä käydään kovaa kilpailua yleisön huomiosta.

Mistä siis alottaisin? Mitä blogin ensimmäisessä tekstissä tulisi käsitellä? Millainen teksti paljastaisi riittävästi siitä, mitä on tulossa ja koukuttaisi lukijat blogin maailmaa?
Huh sentään, millaisia vaatimuksia...

Olen miettinyt tämän blogin aloittamista jo kauan. Olen pyöritellyt päässäni näkökulmaa, kohderyhmää, aiheen rajausta ja tyyliä. Millainen blogini pitäisi olla, että se ei hukkuisi massaan? Olisihan minulla paljonkin sanottavaa, mutta kiinnostavatko ajatukseni elämästä ja kirjoittamisesta oikeastaan ketään? Epäonnistumisen pelko tunkee väkisin mukaan kuvioihin: en halua kirjoittaa blogia, joka on mitäänsanomaton ja laimea.

Tuo sisäisen itsekriitikon ääni lienee edelleen merkittävin kirjoitustyöni terrorisoija. En pysty aloittamaan, sillä epäilen jo etukäteen kirjoittavani latteuksia. Koulutus ja teoria ovat osittain vahvistaneet itsekriitikon ääntä entisestään. Kun olen oppinut sinänsä hyödyllisiä kriteerejä ja määritelmiä sille, millaisia kaupallisesti kiinnostavat elokuvaideat ovat, olen samalla tullut entistä tietoisemmaksi kaikkien omien ideoideni ongelmista ja vajavaisuudesta. Osaan ja tiedän enemmän, mutta aloittamisesta on tullut entistä vaikeampaa.

Minulle kirjoittaminen on parhaimmillaan matka, joka täytyy kulkea ennenkuin tarina löytyy. Jos minun täytyy tietää tarinasta liikaa, ennen kun saan alkaa naputtaa kohtauksia, menen lukkoon enkä saa mitään kirjoitettua. Minun on vain tartuttava pieneen yksityiskohtaiseen havaintoon ja kirjoitettava itseni syvemmälle tarinaan. Kirjoittamalla löydän. Kirjoittamalla opin ymmärtämään. Myönnän - olen huono suunnittelemaan.

En oikeastaan tiedä, millaista blogia olen aloittamassa. Olen päättänyt, ettei minun vielä tarvitsekaan tietää. En tiedä sitäkään, tulenko koskaan saamaan lukijoita näille postauksilleni. Eikä sillä oikeastaan ole väliä. Olen vain päättänyt, että tämä talvinen maanantai on hyvä päivä aloittaa, sillä jos en aloita tänään, en aloita ehkä koskaan. Voi olla, että löydän kirjoittaessani jotain kiinnostavaa. Tai sitten en löydä mitään, niinkuin toisinaan käy ja työni on turhaa. Tässä vaiheessa sitä on turha pelätä.