Kuka olen ja miksi kirjoitan?

Vaikka en halua asettaa blogilleni mitään tiukkoja raameja, tuntuu tarpeelliselta vastata näin aluksi näihin kahteen kysymykseen. Aloitetaan ensimmäisestä.

Lähes kaikissa maailman lomakkeissa tahdotaan tietää ihmisestä yleensä ainakin kolme asiaa: ikä, ammatti ja perheen kokoonpano eli siviilisääty. Ensimmäiseen on varsin helppoa vastata. Ikää minulle on kertynyt tähän mennessä 27 vuotta.

Toinen kohta onkin sitten paljon vaikeampi. Aina kun jossain Kelan lomakkeessa kysytään ammattia, menen lukkoon. Käsikirjoittaja. Voiko siihen nyt niin vastata? Voinko vielä kutsua itseäni käsikirjoittajaksi, kun tuotannostani on päätynyt julkiseen levitykseen tähän mennessä yksi ainoa lyhytelokuva. Ja sekin itseni ohjaamana. Onhan minulla toki aiheesta akateeminen loppututkinto, mutta olenko oikeutettu määrittelemään itseni käsikirjoittajaksi ennenkuin minulla on plakkarissa tarpeeksi messevä CV. Kuka määrittelee sen, milloin kirjoittaja muuttuu harrastajasta ammattilaiseksi? Hitto, oli paljon helpompaa kun sai vielä kirjoittaa lomakkeisiin "opiskelija".

Jos lomakkeessa olisi tarpeeksi tilaa, kirjottaisin siihen luultavasti jotain tämänsuuntaista: "Olen kouluttautunut käsikirjoittajaksi ja minulla on kyllä valmiita pitkän elokuvan käsikirjoituksia ja kuunnelmakäsikirjoituksia koneeni kovalevyllä sekä työpöytäni laatikossa, mutta toistaiseksi yksikään niistä ei ole liikahtanut tuotantoon asti. Työtuloni on tähän mennessä koostunut lähinnä parista apurahasta sekä sivutoimisista töistä siivousalalla. Olen siis kai joku semmoinen käsikirjoittamisen puoliammattilainen - parhaina päivinä jopa kolmeneljäsosa-ammattilainen"

Ilmeisesti lomakkeiden laatijat pitävät kysymystä ammatista yksiselitteisenä vielä tälläkin vuosikymmenellä, sillä tila loppuu useimmista lomakkeista jo viimeistään neljännen sanan kohdalla. Pitkän vatvomisen jälkeen lopulta annan periksi ja kirjoitan ”käsikirjoittaja”. Korvat punaisena postitan lomakkeen. Mitäköhän ne minusta nyt oikein ajattelevat?

Ai, siellä Kelan toimistossako? Varmaan keskeyttävät lomakehärdellin ja alkavat arvottaa taiteellisen tuotantoni vähyyttä.

Entäpä se perheeni kokoonpano sitten? Tämä kysymys on helpompi kuin edellinen, mutta vastaus edelleen hieman hämmentää itseänikin. Sen lisäksi, että olen jo joitakin vuosia ruksittanut Kelan lomakkeista kohdan "avoliitossa", minusta tuli äskeittäin myös äiti. Äidin rooli on kuulunut minulle vasta niin pienen hetken, että ajatus itsestä vanhempana tuntuu edelleen kutkuttavan kummalliselta. Äiti - minäkö? Olin vasta äskettäin ainoastaan oman äitini tytär ja nyt yhtäkkiä olen itsekin tyttären äiti.

Niin, tosiaan. Edellämainitun onnellisen tapahtuman vuoksi kohtaan ammatti on tehtävä seuraavanlainen lisäys: äitiyslomalla oleva 3/4-käsikirjoittaja. I kind of like it.

Blogia olen halunnut kirjoittaa jo kauan, mutta vasta vauva-arjen keskellä uskaltauduin naputtelemaan ensimmäisen postauksen. Ehkä sisäinen kriitikkoni on äitiyslomaillessa muuttunut lepsummaksi.
Kai tämä blogi jokatapauksessa on eräänlainen käsikirjoittajan äitiyslomaprojekti. Bloggaamalla lämmittelen ja pidän itseni kirjoitusvireessä imetysmaratoonien välissä. Samalla koetan ymmärtää omia kirjoittamiseen liittyviä oivalluksiani ja kokemuksiani hieman paremmin kirjoittamalla niistä. Tai sitten vain kirjoitan kirjoittamisesta vältelläkseni kirjoittamista...