Olen kehno bloggaaja. Viimeisimmästä postauksesta on vierähtänyt jo liki kuukausi. Pitkän tauon jälkeen onkin hyvä palata perusasioiden äärelle.
Rakkaat käsikirjoittajakollegat, gradunvääntäjät, väitöskirjanväsääjät ja muut ahkerat naputtelijat. Muistakaa nyt ihmeessä joka ainoan työpäivän jälkeen tunnollisesti tallentaa se työnne hedelmä vähintäänkin kahteen eri paikkaan. Mieluumin kolmeen. Muuten saattaa käydä klassisen kömpelösti.
Minä en nimittäin onnistu löytämään mistään viimesyksyistä lähes valmista suomennosta eräästä englanninkielisestä 110-sivuisesta käsikirjoituksestani. Normaaliin tapaani en ole tallentanut varmuuskopiota sähköpostiin tai dropboxiin. Muistan tallentaneeni kopion (todennäköisesti ainoan olemassa olevan kopion) siirtokovalevylleni. Hämärästi pystyn myös palauttamaan mieleeni episodin, jossa tyhjensin kovalevyn lisätilan tarpeessa. Kyseissä tiedostojen siirtelyoperaatiossa yksi tiedosto ilmeisesti katosi lopullisesti bittiavaruuteen. Ei mikään sen vähäisempi tiedosto, kuin ainoa olemassa oleva suomenkielinen versio pitkän elokuvan käsikirjoituksesta.
Haluatko VARMASTI poistaa kaikki tiedostot? Kliks, kyllä.
Onneksi kyseessä kuitenkin oli vain suomennos, eikä esimerkiksi alkuperäinen käsikirjoitus. Uuden käännöksen naputtelee kasaan parissa viikossa, jos on aikaa. Neljäkuukautisen vauvan äidillä tunnetusti on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti